Onnistumisia

Tähän päivään on tuonut iloa pieni lumikerrostuma ja pitkästä aikaa onnistuneet häiriötreenit.

Ennen treenejä Joikun kanssa touhuttiin pihalla ja nautittiin lumesta. 

Sitten lähdettiinkin taskut täynnä herkkuja keskustaan pojan kanssa. Olemme pienellä porukalla järjestäneet säännöllisen epäsäännöllisesti pieniä häiriötreenejä.  Treeneissä jokainen koirakko on tehnyt omia tottelevaisuusharjoituksiaan muiden koirien ja ympäristön tuomassa häiriötilanteessa. 

Joiku on ollut pikku pennusta lähtien ollut äärimmäisen häiriöherkkä. Vilkkaus ja äänekkyys siihen lisättynä ei ole mikään helppo yhdistelmä. Olemme harjoitelleet häiriötä kursseilla ja omissa treeneissä alle kolmikuisesta lähtien ja vieläkin asian kanssa tehdään kovasti töitä. Viime aikoina on  harjoittelu ollut koulun takia vähemmällä ja se kyllä on myös näkynyt.

Olen viime aikoina mennyt itseeni ja yrittänyt tutkiskella ja keskittyä omaan toimintaani koiran kanssa. Olen yrittänyt miettiä, miksi Joikun toiminnassa ei ole tapahtunut muutosta, vaikka olen parhaani mukaan koiraa kouluttanut. Johtajuutta olen alkanut korostaa enemmän kaikessa toiminnassa kaikkialla. Treenneissä keskityn hengitämään, rentoutumaan jne. Rentoutuminen on välillä melko vaikeaa, koska stressaannun helposti, jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Samalla olen menetelmiäni, lukenut ja kysellyt neuvoja ja vinkkejä kouluttajilta, kasvattajalta ja ystäviltä. Oikeilla jäljillä olen ollut, mutta kehitettävää on...

Päätin asettaa tänään treeneihin yksinkertaisen tavoitteen, johon meillä olisi mahdollisuus: tavoitteena oli päästä rauhassa, hiljaa ja hallitusti autolta treenipaikalle, joka oli tällä kertaa keskustassa. Siinäpä olikin tavoitetta! :D Joiku kiihtyy yleensä heti autosta poistumisen jälkeen. Autosta poika saa tulla ulos, kun istuu hiljaa paikallaan ja pyytää  lupaa kontaktilla. 

Ensimmäinen haaste autosta poistuttaessa oli näyteikkuna, jossa hyppeli kumma musta, pitkäkarvainen ja äänekäs koira -.- Jjjep. Joikuhan se siellä, mutta ei poitsu sitä voinut millään ymmärtää. Joikun rauhoittuessa lähdettiin kävelemään treenipaikkaa kohti. Aina, kun Joikun hihna kiristyi tai se alkoi tuijottelemaan ihmisiä, koiria tai jmv, sanoin merkkiäänen ja käännyin kävelemään takaisin autolle päin. Naksuttelin samalla kontakteista ja hiljaisuudesta. Siinäpä sitten käveltiin edes takaisin, mutta lopulta pääsimme treenialueelle asti harjoittelemaan! Koira oli ihmeen rauhallinen ja parhaimmillaan pelkkä merkkiääni (ä'ää) katkaisi muualle tuijottelun. 

Enpä olisi voinut tyytyväisempi olla! Joikua oli niin ilo katsella, sillä se oli rentoutunut ja selvästi iloinen eikä jännittynyt ja äänekäs elosalama, joka ei tiedä miten päin pitäisi olla ja käyttäytyä.  Vielä on töitä edessä, mutta tällaiset onnistumiset valaa ihan erilailla uskoa omaan tekemiseeni ja koiraan. 

Tästä on hyvä jatkaa! :) 

Toinen jouluinen päivä

Hiljaisuus huoneessa kaikuu,

emännällä vaivaa kaipuu.

Missä on herra soma,

tuo ilon ja lämmön tuoja.

Huhuillen lähtee etsimään,

ei vain mistään löydä 

pientä ystävää.

Sieltä häntä kuitenkin pilkistää,

silmiään kovasti kiinni yrittää.

Vaan ei auta ei,

Emännän mokoma tulee ja herättää.

Päivä kuunneltiin naputusta tasaista,

emmännän valitusta vaivaista.

Koneen meinasi jo seinään heittää, 

vaan onneksi Joiku tulee ja yllättää:

saapi omistajan hymyilemään.

Kutsu sopivasti meidät saavutti,

kun puistoilemaan seuraa huhuiltiin. 

Voi sitä riemua iloa,

kun sai uuden tuttavuuden kanssa temuta.

Ympäriämpäri kenttää juostiin,

välillä leikkiin iloiseen intouduttiin.

Niin on poikki ja väsy pieni kaveri,

ikäväkin uutta ystävää kohden jo kentällä kaiveli.

Vaan on hyvä mieli

ja iltapalasta täynnä masu pieni. 

Unikuviin nyt siirrytään juoksemaan,

sängyn alle uneksimaan.

Joulukuun ensimmäinen päivä...

Ajattelin nyt joulukuussa kertoilla koiramaisia pieniä kuulumisia päivittäin joulukalenterin muodossa. 

Aika rientää! Viimeinen kuukausi on vierähtänyt pitkälti emännän opiskeluiden loppupuristuksen parissa. Nyt suurin työ on takana ja elämän pitäisi palailla takaisin normaaliin arkeen, mitä onkin jo odoteltu. 

Joikullakin on ollut hieman tavallista tylsemmät ajat, kun emäntä ei ole ehtinyt niin aktiivisesti poitsua viihdyttämään.

Ylivoimaisesti parhaat kuluneet hetket olivat, kun ihana ensilumi odotti eräs aamu ulkona pientä lapinkoiraa! Joiku oli heti elementissään :) Kuvat kertonevat paremmin, miten paljon poika nautti keleistä!

 Kuvissa vilahteleva punainen Kong Bounzer -lelu on ollut Joikun suosikki siitä asti, kun lelu postissa saapui. Sitä kannellaan, heitellään, pelataan ja pureskellaan - siitä löytyy siis jokaiseen mielentilaan sopiva käyttötapa. Emännän mieleen on erityisesti vielä se, että lelu on kovasta käytöstä huolimatta säilynyt ehjänä näinkin pitkään. 

Tänään jäi tokotreenit välistä, sillä Joiku on kärsinyt viikonloppuna vatsapöpöstä. Poitsu on jo vallan virkeä ja ruokakin jo maittaa, mutta vielä tänään otettiin vähän iisimmin. Treenien sijaan sheippailtiin iltapalakanaa  naksuttimen kanssa: rullalaudalle poitsu olisi tarkoitus saada. Ihan pienenä pentuna mentiin jo hienosti pidempiäkin matkoja, mutta isompana ei vielä yhtä tassua enempää ole uskallettu laudalle laittaa. Tämä treenailu on mukavan rentoa. Vielä kun päästäisiin rullailemaan kunnolla, saisi poitsun alakroppa ja selkä samalla hyvää harjoitusta! :)

Rauhallista joulun odotusta! Huomiseen :)

Koiratarhaa ja -puistoilua

Tänään se sitten nousi! Meidän koiratarhan verkko saatiin vihdoin ja viimein rullilta suoraksi ja seinät tulivatkin valmiiksi! Ja minä olen niiiin tyytyväinen - vihdoin! :) 

Joiku saa meidän kanssamme ja välillä yksinkin olla ulkona vapaana, mutta häkki, tai paremminkin tarha, on tarkoitettu yksinolohetkiä varten. On se lapinkoiran mukavampi ulkosalla seurata muuta maailmaa kuin nukkua yksin sisällä. Alunperin ajatuksissa oli ns. tavallinen pienehkö neliön muotoinen häkki. Ajatukset muuttuivat pian, kun kävimme pennun kanssa samalla kylällä asustelevan entisen suomenlapinkoirien kasvattajan kotona tutustumassa hänen koiriin. Hänellä on käytännössä koko omakotitalon iso piha aidattu ja hän voi huoletta pitää koiria päivät pitkät vapaana. Ihastuin pihaan ja koirien hyviin juoksumahdollisuuksiin ja ajatus pienestä häkistä sai jäädä.

Tarha päätettiin rakentaa takapihalle ja etupihan reunaan osittain nurmikolle ja osittain metsänpuolelle. Pihapiiristämme tarha vie varmaan noin 1/5. Koiralla on tilaa kuitenkin juosta ja se näkee hyvin kylätielle ja etupihalle. Häkin "runkona" toimivat parrut, jotka on juntattu maahan metallijalkojen avulla. Metalliset jalat asennettiin maahan pienen kaivurin avulla ja parrut on istutettu niihin lekan kanssa. Parrut oli tarkoitus vielä ruuvata metallijalkoihin kiinni, mutta ne tulivat sen verran tukevasti ja lujasti jalkoihin, että näimme ruuvien lisäämisen turhana. Häkin verkko on 2 metriä korkeaa koiraverkkoa. Sinkittyä ja vahvinta, mitä lähikuntien kaupasta vain sai. Sitä ostettiin yhteensä 80 metriä. Tarhaan verkkoa kuluu arviolta 70 metriä, mutta koska kaksi talon ulkoseinää on osana tarhaa, tulee ympärysmitaksi varmaan noin 100 metriä. Tarhaan tulee kaksi ovea. Kulkuovi etupihan puolelle ja takapihan puolelle huolto-ovi, josta tarhaan mahtuu ruohonleikkurilla ja kottikärryjen kanssa. Ajatuksena on, että vapaana ollessaan molemmat häkinovet pidettäisi auki, jotta koira voisi hyödyntää takapihankin juostessa ja leikkiessä. Verkko asennettiin suoraan rullalta ja maaston mukaan eli vähän säätämistä se vaati pystyttäjiltä. Verkko asennettiin ja kiinnitettiin paaluihin ruuvaamalla se laudan ja paalun väliin. Myös yläreunaan tuli laudoitus.

Vähän karkealta tuo vielä näyttää (hyvä etteivät apukädet lähteneet kävelemään, kun menin naisellisen mielipiteeni nätisti ilmaisemaan :D), mutta tämän päivän tavoite olikin verkon pystyttäminen, sillä se ei onnistuisi minulta ja mieheltäni kaksistaan. Vielä olisi edessä ovien rakentaminen ja asentaminen, aidan siistiminen ja fiksailu. Ensi kesänä olisi tarkoitus tehdä myös jonkinlainen pintakäsittely tarhan puuosille, jos koira ei näytä niihin hampaitaan talven aikana iskevän. 

Näkymä takapihan huolto-ovelta.

Takapiha toisesta päästä.

Takapihan ja etupihan välillä oleva kulmaus.

Näkymä etupihalle.

Etupihan puoli tarhasta. Tässä kohtaa tarha menee pihametsässä, joka on nyt mesiangervon valloittamaa.

Joiku toimi reippaana apupoikana ja työmaavalvojana. Poitsu onnistui hävittämään mm. kaksi laatikollista ruuveja...

Taustalla näkyvä koirankoppi on isäni tekemä. Kopissa on kunnon eristykset ja kulkuaukossa on tuulensuoja. Kopin katto lähtee nostamalla irti, jotta se olisi helposti siivottavissa. Koppi pitäisi vielä oikoa ja asetella kunnolla paikoilleen. Se on siirtolavan päällä, ettei se olisi suoraan maanpinnan kanssa kosketuksissa.

Koristearonian happamat marjat näytti pojalle maistuvan. Pensas siirretään tarhan ulkopuolelle, ettei se kokisi kovaa kohtaloa Joikun käsittelyssä. 

Työmaavalvonta kohdillaan!

Iltapäivällä lähdin Joikun kanssa käymään koirapuistossa. Olen yrittänyt vähintään kerran viikossa treffailla muiden koirakoiden kanssa niin, että koirat ovat saaneet telmiä ja leikkiä keskenään. Puisto on ollut yksi treffailupaikka tuttujen koirien kanssa, sillä harvoin siellä sattuu muita  olemaan paikalla. Tänään tosin oli viikoittainen yleinen koirien leikkihetki, johon harvoin viikonlopputöiden takia pääsen mukaan. Tällä viikolla onneksi pääsin, sillä edellisistä koiratreffeistä on kulunut jo reilu viikko. Vauhtia riitti, vaikka koiria ei hirmuisesti paikalla ollut! :)
 

Yllä olevat kuvat ovat tarkentuneet huisin hyvin, mutta kuvastavat hauskasti päivän puistotunnelmia :)

Puistosta palatessa apurit olivat jo liuenneet ja verkot olivat päässeet rullalta seinien/aitojen virkaa hoitamaan :)

Puistossa vierähti 1,5 tuntia ja Joiku olikin sen näköinen; väsynyt ja märkä, mutta onnellinen! 

Tästä se alkaa!

Tästäpä alkaa blogin ensimmäinen kirjoitus. Joiku on juuri täyttänyt 8 kuukautta eli ei ole enään ihan pieni pentu. Päädyin perustamaan blogin, kun elämä alkoi aika pitkälle pyöriä ihanan koiran ympärillä ja fb:n päivityksetkin alkoivat täyttyä koiran kuvilla ja kuulumisilla. Jospa siirtäisin nämä koirajutut tänne, niin juuri asioista kiinnostuneet voisivat lueskella koirakuulumisia ja -juttuja täältä, enkä kyllästyttäisi muita tuttaviani näillä jutuilla. :)

Viikonloppuna kävimme Joikun kanssa Oulun Nallikarissa järjestetyssä lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä. Joikun kanssa osallistuimme pentusarjaan 7- alle 9 kk. Minua jännitti hirrmuisesti. Joiku on välillä kova haukkumaan ja edellisten kahden viikon aikana Joiku oli ollut tavallistakin levottomampi. Levottomuuten varmaankin vaikutti hormoonitoiminnan muutokset, sillä samoihin aikoihin alkoi merkkailut ja jalka nousta puskalle tultaessa. Jännitystä lisäsi myös se, että edellisissä mätsäreissä Joiku oli niin mahdoton eikä millään rauhoittunut, jolloin katsoin parhaimmaksi poistua kokonaan. 

Jännitykseni osoittautui turhaksi. Alkupuuhkumisen jälkeen Joiku rauhoittui, vaikka toki haukkui välillä. Poitsu oli kuulolla hienosti aina kun pyysin eikä yrittänyt pörhistellä muille koirille. Kehässä meni jo paremmin kuin elokuussa Limingassa, vaikka parannettavaakin vielä on. Joiku oli hienosti sarjassansa ensimmäinen! Palkintoja ei pokailtu, mutta hyvä arvostelu ja pojan hieno käytös oli älyttömän hieno juttu, kun viime viikot ovat olleet hieman haastavampia. :)

Joiku vasemmalla

Alkuviikko on sitten kulunut koiran kanssa rennommissa puuhissa. Maanantaina teimme mäkitreenit kinnerahtaus-kommentin innoittamina. Etsiydyimme paikkakunnan yhdelle harvoista korkeammista paikoista, joka on vielä tänne P-Pohjanmaan tasamaalle erikseen rakennettu. :D Kivuttiin Joikun kanssa ylös ja alas montakertaa ja viimeisessä nousussa sykemmittarini näytti jo ihan hyviä lukemia: 191. Joikulla oli todella hauskaa, eikä siinä näkynyt emäntään verrattuna juurikaan väsymisen merkkejä. Lenkkien lisäksi olemme puuhailleet pienen omakotitalomme pihalla leikellen pensaita ja kukkapenkkejä matalaksi. Joiku on kovasti koittanut auttaa kannellen oksia ympäri pihaa ja viihdyttämällä emäntää iloisilla spurteilla ja leikeillä. :)

Tässäpä hieman kuulumisia tältä perältä! Nyt voisin kaivaa naksuttimen, jumppapallon ja skeittilaudan esille ja aktivointitemppujen palkkioiden muodossa antaa osan Joikun iltapalasta... :)