Koiratarhaa ja -puistoilua

Tänään se sitten nousi! Meidän koiratarhan verkko saatiin vihdoin ja viimein rullilta suoraksi ja seinät tulivatkin valmiiksi! Ja minä olen niiiin tyytyväinen - vihdoin! :) 

Joiku saa meidän kanssamme ja välillä yksinkin olla ulkona vapaana, mutta häkki, tai paremminkin tarha, on tarkoitettu yksinolohetkiä varten. On se lapinkoiran mukavampi ulkosalla seurata muuta maailmaa kuin nukkua yksin sisällä. Alunperin ajatuksissa oli ns. tavallinen pienehkö neliön muotoinen häkki. Ajatukset muuttuivat pian, kun kävimme pennun kanssa samalla kylällä asustelevan entisen suomenlapinkoirien kasvattajan kotona tutustumassa hänen koiriin. Hänellä on käytännössä koko omakotitalon iso piha aidattu ja hän voi huoletta pitää koiria päivät pitkät vapaana. Ihastuin pihaan ja koirien hyviin juoksumahdollisuuksiin ja ajatus pienestä häkistä sai jäädä.

Tarha päätettiin rakentaa takapihalle ja etupihan reunaan osittain nurmikolle ja osittain metsänpuolelle. Pihapiiristämme tarha vie varmaan noin 1/5. Koiralla on tilaa kuitenkin juosta ja se näkee hyvin kylätielle ja etupihalle. Häkin "runkona" toimivat parrut, jotka on juntattu maahan metallijalkojen avulla. Metalliset jalat asennettiin maahan pienen kaivurin avulla ja parrut on istutettu niihin lekan kanssa. Parrut oli tarkoitus vielä ruuvata metallijalkoihin kiinni, mutta ne tulivat sen verran tukevasti ja lujasti jalkoihin, että näimme ruuvien lisäämisen turhana. Häkin verkko on 2 metriä korkeaa koiraverkkoa. Sinkittyä ja vahvinta, mitä lähikuntien kaupasta vain sai. Sitä ostettiin yhteensä 80 metriä. Tarhaan verkkoa kuluu arviolta 70 metriä, mutta koska kaksi talon ulkoseinää on osana tarhaa, tulee ympärysmitaksi varmaan noin 100 metriä. Tarhaan tulee kaksi ovea. Kulkuovi etupihan puolelle ja takapihan puolelle huolto-ovi, josta tarhaan mahtuu ruohonleikkurilla ja kottikärryjen kanssa. Ajatuksena on, että vapaana ollessaan molemmat häkinovet pidettäisi auki, jotta koira voisi hyödyntää takapihankin juostessa ja leikkiessä. Verkko asennettiin suoraan rullalta ja maaston mukaan eli vähän säätämistä se vaati pystyttäjiltä. Verkko asennettiin ja kiinnitettiin paaluihin ruuvaamalla se laudan ja paalun väliin. Myös yläreunaan tuli laudoitus.

Vähän karkealta tuo vielä näyttää (hyvä etteivät apukädet lähteneet kävelemään, kun menin naisellisen mielipiteeni nätisti ilmaisemaan :D), mutta tämän päivän tavoite olikin verkon pystyttäminen, sillä se ei onnistuisi minulta ja mieheltäni kaksistaan. Vielä olisi edessä ovien rakentaminen ja asentaminen, aidan siistiminen ja fiksailu. Ensi kesänä olisi tarkoitus tehdä myös jonkinlainen pintakäsittely tarhan puuosille, jos koira ei näytä niihin hampaitaan talven aikana iskevän. 

Näkymä takapihan huolto-ovelta.

Takapiha toisesta päästä.

Takapihan ja etupihan välillä oleva kulmaus.

Näkymä etupihalle.

Etupihan puoli tarhasta. Tässä kohtaa tarha menee pihametsässä, joka on nyt mesiangervon valloittamaa.

Joiku toimi reippaana apupoikana ja työmaavalvojana. Poitsu onnistui hävittämään mm. kaksi laatikollista ruuveja...

Taustalla näkyvä koirankoppi on isäni tekemä. Kopissa on kunnon eristykset ja kulkuaukossa on tuulensuoja. Kopin katto lähtee nostamalla irti, jotta se olisi helposti siivottavissa. Koppi pitäisi vielä oikoa ja asetella kunnolla paikoilleen. Se on siirtolavan päällä, ettei se olisi suoraan maanpinnan kanssa kosketuksissa.

Koristearonian happamat marjat näytti pojalle maistuvan. Pensas siirretään tarhan ulkopuolelle, ettei se kokisi kovaa kohtaloa Joikun käsittelyssä. 

Työmaavalvonta kohdillaan!

Iltapäivällä lähdin Joikun kanssa käymään koirapuistossa. Olen yrittänyt vähintään kerran viikossa treffailla muiden koirakoiden kanssa niin, että koirat ovat saaneet telmiä ja leikkiä keskenään. Puisto on ollut yksi treffailupaikka tuttujen koirien kanssa, sillä harvoin siellä sattuu muita  olemaan paikalla. Tänään tosin oli viikoittainen yleinen koirien leikkihetki, johon harvoin viikonlopputöiden takia pääsen mukaan. Tällä viikolla onneksi pääsin, sillä edellisistä koiratreffeistä on kulunut jo reilu viikko. Vauhtia riitti, vaikka koiria ei hirmuisesti paikalla ollut! :)
 

Yllä olevat kuvat ovat tarkentuneet huisin hyvin, mutta kuvastavat hauskasti päivän puistotunnelmia :)

Puistosta palatessa apurit olivat jo liuenneet ja verkot olivat päässeet rullalta seinien/aitojen virkaa hoitamaan :)

Puistossa vierähti 1,5 tuntia ja Joiku olikin sen näköinen; väsynyt ja märkä, mutta onnellinen! 

Tästä se alkaa!

Tästäpä alkaa blogin ensimmäinen kirjoitus. Joiku on juuri täyttänyt 8 kuukautta eli ei ole enään ihan pieni pentu. Päädyin perustamaan blogin, kun elämä alkoi aika pitkälle pyöriä ihanan koiran ympärillä ja fb:n päivityksetkin alkoivat täyttyä koiran kuvilla ja kuulumisilla. Jospa siirtäisin nämä koirajutut tänne, niin juuri asioista kiinnostuneet voisivat lueskella koirakuulumisia ja -juttuja täältä, enkä kyllästyttäisi muita tuttaviani näillä jutuilla. :)

Viikonloppuna kävimme Joikun kanssa Oulun Nallikarissa järjestetyssä lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä. Joikun kanssa osallistuimme pentusarjaan 7- alle 9 kk. Minua jännitti hirrmuisesti. Joiku on välillä kova haukkumaan ja edellisten kahden viikon aikana Joiku oli ollut tavallistakin levottomampi. Levottomuuten varmaankin vaikutti hormoonitoiminnan muutokset, sillä samoihin aikoihin alkoi merkkailut ja jalka nousta puskalle tultaessa. Jännitystä lisäsi myös se, että edellisissä mätsäreissä Joiku oli niin mahdoton eikä millään rauhoittunut, jolloin katsoin parhaimmaksi poistua kokonaan. 

Jännitykseni osoittautui turhaksi. Alkupuuhkumisen jälkeen Joiku rauhoittui, vaikka toki haukkui välillä. Poitsu oli kuulolla hienosti aina kun pyysin eikä yrittänyt pörhistellä muille koirille. Kehässä meni jo paremmin kuin elokuussa Limingassa, vaikka parannettavaakin vielä on. Joiku oli hienosti sarjassansa ensimmäinen! Palkintoja ei pokailtu, mutta hyvä arvostelu ja pojan hieno käytös oli älyttömän hieno juttu, kun viime viikot ovat olleet hieman haastavampia. :)

Joiku vasemmalla

Alkuviikko on sitten kulunut koiran kanssa rennommissa puuhissa. Maanantaina teimme mäkitreenit kinnerahtaus-kommentin innoittamina. Etsiydyimme paikkakunnan yhdelle harvoista korkeammista paikoista, joka on vielä tänne P-Pohjanmaan tasamaalle erikseen rakennettu. :D Kivuttiin Joikun kanssa ylös ja alas montakertaa ja viimeisessä nousussa sykemmittarini näytti jo ihan hyviä lukemia: 191. Joikulla oli todella hauskaa, eikä siinä näkynyt emäntään verrattuna juurikaan väsymisen merkkejä. Lenkkien lisäksi olemme puuhailleet pienen omakotitalomme pihalla leikellen pensaita ja kukkapenkkejä matalaksi. Joiku on kovasti koittanut auttaa kannellen oksia ympäri pihaa ja viihdyttämällä emäntää iloisilla spurteilla ja leikeillä. :)

Tässäpä hieman kuulumisia tältä perältä! Nyt voisin kaivaa naksuttimen, jumppapallon ja skeittilaudan esille ja aktivointitemppujen palkkioiden muodossa antaa osan Joikun iltapalasta... :)